Blog


Palonin loppuunmyynti on kerännyt tähän mennessä 67 068,50€. Miksi liike silti sulkeutuu?

A4-arkeista koottu helmikuun kalenteri peittää puolet keittiöni seinästä. Otsikkona lukee ”Survival technique”. Moni tehtävä on jäänyt aiemmilta päiviltä yliviivaamatta, mutta jokaisesta päivästä ollaan selvitty. Palonin konkurssiuhkauutisten julkaisusta on reilu kuukausi. Liike on avoinna vielä kaksi päivää.

Kuukauteen on mahtunut paljon. Haastatteluja Hesarista Kauppalehteen ja Ekoeloon, hyviä ja hyväntahtoisia neuvoja, ilkeitä nettikeskustelukommentteja, haikeita kanta-asiakkaita, paljon kiinnostuneita uusia asiakkaita, nettikaupan tilauksia pieniltä paikkakunnilta, joista en ole koskaan kuullutkaan, yksi kuumetauti, yksi puolivälissä oleva oma muutto pois Palonin työsuhdeasunnosta ja lukematon määrä intensiivisiä keskusteluja Palonissa ja sen ulkopuolella. Ja toki sitä työtäni, jota varten Paloni on olemassa, eli suunnittelijoidemme tuotteiden myyntiä. Sitä on ollut 67 068,50€. Palonin historian perspektiivissä tämä on noin 11 % Palonin yli kahden ja puolen vuoden olemassaolon aikaisesta myynnistä mukaan lukien sekä myymälän, nettikaupan että niiden 18 vuosittaisen messutapahtuman myynnit, joissa Paloni on ollut mukana. Konkurssiuhan yli pääsemiseksi asetettu myyntitavoite loppuunmyynnille oli 23 978€. Tämä on tähän mennessä ylitetty 43 090,50€:lla

Konkurssia ei siis tullut. Ei siltikään, vaikka konkurssin estämiseksi asetettu toinen tavoite eli Palonin Eerikinkadulla sijaitsevien työhuoneiden vuokraus ei koskaan toteutunut ja yksi toisensa jälkeen tiloista kiinnostuneet vetäytyivät. Ja kun vuokranantaja eli taloyhtiökään ei joustanut piiruakaan, maksaa Paloni tyhjästä toukokuun loppuun saakka. Tämäkään ei enää kaada yritystä. Miksi Palonin liike silti sulkeutuu?

Nykyisessä muodossaan eli kivijalkamyymälän, nettikaupan ja messumyyjän yhdistelmänä Paloni vaatii noin 60-70 työtuntia viikossa normaalilla myynnin tasolla pelkästään prosessien ja nykyisen palvelutason ylläpitämiseen. Netti ja messut ovat kattaneet tappiollisen kivijalkamyymälän kustannuksia. Tähän asti olen tehnyt Palonin työt itse ilman palkkaa. Tämä 60-70 tunnin työmäärä ei kuitenkaan jätä yhtään pelivaraa kehittämiseen kuten nettikaupan valikoiman laajentamiseen tai edes sen ohjeistamiseen, ja työn tekeminen on usein tulipalojen sammuttamista ja työn perässä juoksemista. Olen juossut henkeni edestä kolme vuotta. Jos Palonin haluaisi saada helpommin saavutettavaksi, monipuolisemmaksi ja prosesseiltaan toimivammaksi, tarvittava viikkotuntimäärä nousisi yli sadan. Tätä ei ole enää realistista tehdä yksin. Ja rehellisesti sanottuna – ei ole myöskään kovin realistista tai kestävää, että teen 70 tuntia töitä viikossa ilman palkkaa. Jos pystyisinkin viimeaikaisen näkyvyyden turvin kattamaan kasvaneella myynnillä kivijalkamyymälän kiinteät kulut, tarkoittaisi myymälän säilyttäminen erittäin todennäköisesti 70-tuntisten ilmaistyöviikkojen jatkumista. En koe voivani puhua kestävien valintojen ja elämäntavan puolesta jos Palonin toiminta perustuu pysyvästi henkilökohtaisiin uhrauksiin.

Siispä minulla on Palonin jatkolle kaksi henkilökohtaista tavoitetta: että pystyisin jatkamaan Palonin toimintaa tekemällä 50 tuntia töitä viikossa ja että pystyisin maksamaan itselleni 1000€ palkkaa kuussa. Ei minulla ole mitään arvokkaita asioita tekemällä menestymistä vastaan, ja yrityksen teettämä työmäärä voi toki olla moninkertainenkin jos yrityksellä on varaa maksaa muille tämän työn tekemisestä. Raha on väline, jolla voi rakentaa tulevaisuutta. En halua enempää kuin tarvitsen, enkä tarvitse paljon. Mutta tarvitsen tämän verran. Ja perheeni tarvitsee minua.

Loppuunmyynnin tuotto mahdollistaa kestävämmän ja tasapainoisemman tavan tehdä Palonin työtä – ainakin hetkeksi. Myyntiä loppuunmyynnin ajalta on siis kasassa 67 068,50€. Tästä asetetun myyntitavoitteen verran eli 23 978€ menee helmikuun loppuun mennessä syntyviin maksusitoumuksiin, josta noin 14 000€ maksetaan Palonin suunnittelijoille, loput mm. liiketilan vuokranantajalle, verottajalle, tilitoimistolle, vakuutusyhtiölle jne. Yli jäävästä 43 090,50€:sta 8340,10€ menee veroina valtiolle, 19 112€ Palonin suunnittelijoille ja loput, eli loppuunmyynnistä jäävä tuotto 15 638,40€ jää Palonille toiminnan jatkamiseen. Tästä 1500€ menee tyhjien työhuoneiden vuokriin, 500€ sen käyttööni saamani auton korjaamiseen, jonka pakoputki irtosi ensimmäisellä ajomatkalla ja 1000€ auton vakuutuksiin ja katsastukseen. Lisäksi varaan 2000€ siihen, että voin yrityksen arvojen mukaisesti teettää Palonin näköiset messu- ja pop up –esillepanoelementit nykyisistä myymäläkalusteista. Jäljelle jää noin 10 600€.

Ilman kivijalkamyymälän kustannuksia Palonin kiinteät kulut ovat noin 1000€ kuukaudessa, josta suurin osa, 730€, on yrityksen perustamiseksi otetun Finnveran naisyrittäjyyslainan takaisinmaksua korkoineen. Jos lisäksi lasken kuluihin sen 1000€:n kuukausipalkan, tulee kokonaiskuluksi palkan sivukuluineen 2500€ kuukaudessa. Toisin sanoen loppuunmyynnin tuotto antaa neljän kuukauden puskurin toiminnan jatkamiseen sille varalle, että uusi liiketoimintamuoto ei heti tuota.

Jotta Palonin myynti jatkossa kattaisi kuukausittaiset kulut, tulisi myyntiä olla ( 2500€ / 0,45 ) x 1,24 = 6889€ kuukaudessa. (0,45 osoittaa myynnistä Palonille jäävän osuuden ja kerroin 1,24 huomioi arvonlisäveron.) Jokaista 100€:n lisäkulua kohden täytyy myyntiä saada ( 100€ / 0,45 ) x 1,24 = 276€ lisää. Näitä lisäkuluja tulee esim. messuosastojen neliövuokrista. Kokonaisuudessaan puhutaan siis aika pienistä summista, jotka ovat kuitenkin monella tapaa ratkaisevia. 7000€:n kuukausimyynti tarkoittaa 50€:n keskihintaisella tuotteella 140 myytyä tuotetta kuukaudessa. Ei sen enempää eikä vähempää. Tarvittavan myynnin saavuttaminen ei ole mahdotonta, mutta ilman kivijalkamyymälää se ei ole myöskään itsestään selvää.

Palonin asiakkaat ovat tähän mennessä tuoneet meidät pitkälle, tarjonneet välttämättömimmän toimeentulotason monelle suomalaiselle suunnittelijalle ja kertaalleen pelastaneet yrityksen ja sen toiminnan. Meillä jokaisella todella on merkittävästi valtaa rahan käyttäjinä – eikä vain kriisitilanteissa, vaan jokapäiväisessä arkielämässä. Jokainen käytetty euro on annettu ääni. Mitä vahvemmin tulevaisuus annetaan yritysten ohjattavaksi, sitä suuremmaksi kasvaa kuluttajan valta. Miltä sitten näyttää tulevaisuus, jos yritysten oletetaan toimivan ensisijaisesti tuoton maksimoimiseksi ja vain toissijaisesti tai ainoastaan nettisivuillaan puoltavan muita arvoja? Minusta se näyttää sananmukaisesti ja yksinkertaisesti arvottomalta.

Palonin ympärillä pyörineessä nettikeskustelussa yksi yleinen kommentti on, kuinka ihmiset mielenkiinnolla odottavat, miten Paloni hyödyntää tämän kaiken näkyvyyden ja keskustelun. Yritykset nähdään kansaa viihdyttävinä opportunistisina hahmoina, joiden onnistumisia ja epäonnistumisia seurataan katsomosta. En tee tätä työtä viihdyttääkseni, en edes hyötyäkseni maksimaalisesti. Rakensin Palonin sen takia, että voisin sen kautta tarjota jotain arvokasta, johon uskon. Eettisesti valmistettu suomalainen tuote on etuoikeus. Jokainen kaupungissa vielä jäljellä oleva kivijalkamyymälä on etuoikeus. Suomalainen suunnittelu ja luovuus on etuoikeus. Näiden kommenttien kirjoittajilta kysyisinkin: miten sinä aiot hyödyntää etuoikeutesi?

Lämmin lounas ja perheen kanssa syöty illallinen taas ovat etuoikeuksia, joiden arvon ymmärrän kolmen vuoden tauon jälkeen varmasti eri tavalla kuin moni muu. Mikään ei tule meille automaattisesti, vaikka emme sen syntytarinaa näkisikään, eikä mitään uutta synny ilman työtä. Niinpä muutettuani uuteen kotiini ja Palonin vaatehuoneeseeni saatan katsella ulos ikkunasta pari päivää ja lukea kirjan, mutta sen jälkeen valmistaudun jo ensimmäisille messuille ja aloitan Palonin nettikaupan valikoiman laajentamisen. Palonilla ja sen suunnittelijoilla on vielä tarjottavaa ja töitä tehtävänä, ja se on kaikkien teidän tukenne antaneiden ansiota.

Minna Särelä
Paloni

+358 50 589 4131 | minna.sarela@paloni.fi
Eerikinkatu 7, Helsinki | www.paloni.fi | www.facebook.com/paloni.fi
Instagram: @palonilife